RAAMATUN IHMISKUVA
Osa 1
1. Jumalan luoma ihminen
Jumala loi ihmisen a) kuvakseen ja kaltaisekseen (1 MOOS 1:26) b) mieheksi ja naiseksi (1 MOOS 1:27) c) täyttämään maa ja hallitsemaan sitä siunauksensa alla (1 MOOS 1:28; PS 8:6) d) olemukseen kolminaisuuden: ● fyysistä ympäristöä aistivan kehon (1 MOOS 2:7; 1 TESS 5:23) ● ymmärtävän, tuntevan ja tahtovan mielen (JOB 32:8; PS 49:4) ● kanssaan yhteyteen kykenevän iankaikkisen hengen, Herran lampun (SNL 20:27; SAARN 3:11; 12:7; JOB 32:8; 33:4; JAAK 4:5) e) elämään yhteydessään, kuuliaisena sanalleen (1 MOOS 2:15-17)
Ensimmäisen ihmisen hengen kirkkaus valaisi ja hallitsi koko hänen olemustaan. Sen ansiosta hän kykeni elämään yhteydessä ja vuorovaikutuksessa Luojansa kanssa.
2. Syntiin langennut ihminen
Pyhän Jumalan läheinen yhteys luomansa ihmisen kanssa edellytti ihmisen puhtautta eli kuuliaisuutta. Eedenin puutarhassa Jumala antoi ensimmäiselle ihmisparille yhden käskyn noudatettavaksi:
"Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet." (1 MOOS 2:16-17)
Paholainen, joka on luomisen historian varhaisempana aikana tottelemattomuuteen langennut enkeliruhtinas, puhutteli ihmistä käärmeen suulla. Kavaluudessaan hän a) kylvi epäluuloa Jumalan sanan mielekkyyttä ja Hänen tahtonsa hyvyyttä kohtaan (1 MOOS 3:1) b) ei kertonut koko totuutta käskyn rikkomisen seurauksista (1 MOOS 3:4-5) c) houkutteli ajattelun ja tunteiden kautta riippumattomuuteen Jumalasta (1 MOOS 3:5-6) d) taivutteli ihmisen vapaan tahdon synnin tekemiseen eli kielletyn hedelmän nauttimiseen (1 MOOS 3:6,13).
Syntiin lankeamisen seurauksena ihmisen hengen, mielen ja kehon tasapainoinen kokonaisuus särkyi: Hengen yhteys Jumalan kanssa katkesi. Kun Herran lampun valo näin sammui ihmisen sisimmässä, hän joutui jatkamaan elämäänsä mielen ja aistien varassa.
Ensimmäisen Aadamin tottelemattomuudessa koko ihmissuku käänsi selkänsä Luojalleen. Luonnostaan Jumalasta erossa elävän ihmisen tilaa Raamattu kuvaa ꙮ lihan hallitsemaksi vanhaksi ihmiseksi (ROOM 7:5; KOL 3:9), ꙮ hengellisesti kuolleeksi sielulliseksi ihmiseksi (EFES 2:1; 1 KOR 2:14), ꙮ ruumiin ja mielen halujen motivoimaksi synnin orjaksi (EFES 2:1,3; ROOM 6:20), ꙮ kelvottoman mielen vallassa olevaksi Jumalan vastustajaksi (ROOM 1:28; KOL 1:21), ꙮ ajatuksiltaan turhanpäiväiseksi ja ymmärrykseltään pimentyneeksi (EFES 4:17-18) ja ꙮ sokeaksi vangiksi, joka istuu kahlehdittuna pimeässä tyrmässä tuomiota odottamassa (PS 107:10-11; JES 42:7; 61:1; HEPR 9:27).
3. Jumalan lunastama ihminen
Jo ennen maailman luomista Jumala oli laatinut suunnitelman syntiin langenneen ihmisen lunastamiseksi takaisin itselleen (EFES 1:9-10; PS 40:7-9; HEPR 10:4-7). Sen toteuttamisen Hän uskoi Pojalleen Jeesukselle:
Tämän armon Hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus*) Hänen verensä kautta ja rikkomusten anteeksi saaminen. (EF 1:6-7)
*) Käsitettä "lunastus" vastaa kreikan kielessä kaksi sanaa: a) lytrosis = "vapauttaminen", "lunastus" (HEB 9:12) b) apolytrosis = "takaisin lunastaminen", "vapaaksi ostaminen" (KOL 1:14).
Ihmiskunnan vapaaksi ostamisessa vain Jeesus täytti ehdot, jotka lunastajalta vaadittiin: Hän syntyi ihmissuvun edustajaksi, Hän eli lain käskyjen suhteen nuhteettoman elämän ja Hän oli valmis kärsimään ihmiselle synnin tähden kuuluvan rangaistuksen uhraamalla itsensä (PS 49:8-10; HEPR 9:22-28; 10:4-10).
Jeesus vastaanotti Jumalan vihan syntiämme kohtaan. Hän on maailman Vapahtaja (1 JOH 4:14). Uhriverensä kalliilla hinnalla Jeesus lunasti meidät vapaiksi kolmesta kahleestamme:
❶ syntivelasta eli synnin aiheuttamasta syyllisyydestä vanhurskau-teen
Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen (KOL 1:14). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle (1 PIET 2:24).
❷ Jumalan lain tuomion alaisuudesta armon alle ja lapsen asemaan
Jumala lähetti Poikansa lunastamaan vapaiksi lain alaiset, jotta me pääsisimme lapsen asemaan. Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme (GAL 3:13; 4:4-5).
❸ entisestä turhasta vaelluksesta uuteen elämään
Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä (1 PIET 1:18). Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle (2KOR 5:17).
Psalminkirjoittaja pohdiskeli: "Mikä on ihminen, että Jumala ottaa hänet huomioon ja ajattelee häntä (PS 144:3)?" Kysymykseen, miksi Jumala halusi pelastaa ihmisen, löydämme Raamatusta mm. seuraavat vastaukset:
c) Jumala loi ihmisen kunniakseen: Hän iloitsee, kun Hänen luotunsa kiittävät ja ylistävät Häntä. (PS 34:2; 72:18-19; 150:1-6; ROOM 15:11; ILM 4:11; 5:13).
Isän suunnittelema lunastustyö on siis Pojan toimesta täydellisesti valmiiksi suoritettu (JOH 17:1,4; 19:30). Kuinka Sinä ja minä voimme päästä siitä osalliseksi? Kuinka syntiin langennut ihminen pelastuu ja julistetaan vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi? Kuten Hänen sanansa alla neuvoo, ratkaisevaa siinä on sydämen usko Jeesukseen ja luottamus Jeesuksen lunastusveren ansioon:
RAAMATUN IHMISKUVA
Osa 2
4. Pelastettu ihminen
Ihmisen pelastuminen on tapahtuma, jota Raamattu kuvaa mitä voimakkaimmin ilmaisuin. Se on muutos, jossa ihminen siirtyy hengellisestä kuolemasta elämään (1 JOH 3:14), pimeydestä valoon (1 PIET 2:9) ja Pahan vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan (APT 26:18; KOL 1:13). Avaamme seuraavassa tarkemmin tuota aseman ja sisäisen tilan täydellistä muuttumista, jonka Jumala on lahjoittanut jokaiselle Kristuksessa pelastamalleen ihmiselle.
a) Sovitettu. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan (2 KOR 5:19). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle (1 PIET 2:24).
Hepreankielessä teonsana sovittaa (kaphar) tarkoittaa syntien hyvittämistä (peittämistä) sijaisuhrin avulla. Jeesus otti päälleen kaikki meidän rikkomuksemme ja kärsi niistä ristillä rangaistuksen puolestamme. Hänen sijaiskuolemansa ansiosta anteeksiantamus ja sovinto Jumalan kanssa on voimassa jokaisen kohdalla, joka sovituksen on uskossa vastaanottanut (2 KOR 5:20-21).
b) Lunastettu. Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta (1 TIM 2:6). Siinä Rakastetussa meillä on lunastus Hänen verensä kautta ja rikkomusten anteeksi saaminen (EFES 1:6-7).
Kreikankielen lunastusta ilmaisevat käsitteet lytrosis ja apolytrosis merkitsevät "vapauttamista", "takaisin lunastamista" ja "vapaaksi ostamista". Raamattu kertoo, että verensä hinnalla Jeesus osti meidät vapaiksi kolmesta perusongelmastamme: syyllisyydestä vanhurskauteen (EFES 1:6-7), lain tuomion alta armon alle (GAL 4:4-5), ja entisestä turhasta vaelluksesta uuteen elämään (1 PIET 1:18-19; APT 13:38-39). Täydelliset lunnaat on maksettu koko ihmiskunnan puolesta. Lunastuksen armo lankeaa ihmisen hyväksi, kun hän turvautuu uskossa Herraan Jeesukseen (2 KOR 6:1).
c) Uudestisyntynyt. Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle (2 KOR 5:17). Kun Jumalan, meidän Pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät … uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta (TIT 3:4-5).
Pelastumisessa ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kristuksen Henki ottaa isännyyden ja asunnon ihmisessä synnin hallitseman "vanhan ihmisen" sijaan (1 KOR 6:19; ROOM 8:9). Paratiisilankeamisessa (edellä kohta 2) sammunut ihmisen henki, Herran lamppu, syttyy tällöin uudelleen valaisemaan sisäistä ihmistä. Sen seurauksena Ihmisen mieli - siis esimerkiksi ajatusmaailma, tahtoelämä ja tunnesäätely - alkaa uudistua Hengen opettaman sanan kautta (EFES 4:23; 5:10; FIL 1:9-11). Rukousyhteys Isän kanssa, varmuus pelastuksesta ja iankaikkisesta perinnöstä sekä halu ja voima elää Hänen tahtonsa mukaan ovat Herran Hengen lahjoittamia siunauksia uudestisyntyneelle ihmiselle (ROOM 8:14-16; FIL 2:13-15).
d) Pyhitetty ja vanhurskautettu. Tämän tahdon perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti (HEPR 10:10). Te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä (1 KOR 6:11).
Kristuksessa pyhitetty on Jumalan itselleen erottama ihminen (krei-kaksi hagiadzo = pyhittää, vihkiä, erottaa pyhään käyttöön; EFES 1:4). Hengestä syntynyt Jumalan lapsi haluaa antautua kuuliai-suudessa Isän tahdon oppimiseen, Hänen muutettavakseen ja käytettäväkseen (ROOM 6:13; 12:1; 2 KOR 3:18). Pelastettu ihminen on myös uskosta vanhurskautettu eli Jumalan "syyttömäksi", "oikeaksi" ja "kelpaavaksi" julistama (kreik. dikaioō; ROOM 3:28; 4:25; 5:9; 8:30,33). Kristuksessa pysyvän ihmisen pyhä ja vanhurskas asema Taivaallisen Isän edessä on muuttumaton, sillä sen perusteena ei ole ihmisen onnistuminen vaan yksinomaan Jeesuksen sovitustyön kertakaikkinen ansio:
Teidätkin Hän on nyt sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteettomina eteensä. Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet. (KOL 1:22-23)
e) Perillinen. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa (ROOM 8:17) ... sen valtakunnan perillisiä, jonka Hän on luvannut Häntä rakastaville (JAAK 2:5). Iloiten te kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa (KOL 1:12) ... jotta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan (TIIT 3:7).
Pelastettu ihminen lepää uskonsa avulla iankaikkisen elämän toivossa. Sielun lopullinen pelastuminen on uskon päämäärä (1 PIET 1:9). Se on myös Jumalan tahto langenneen ihmissuvun jokaisen jäsenen suhteen (1 TIM 2:3-4; 2 PIET 3:9). Löydämme tämän tavoitteen Raamatun "pelastamista" ilmaisevan verbin merkityksistä: kreik. sōdzō = "pelastaa" (1 TIM 1:15; 1 TESS 1:1), "vapahtaa" (MATT 1:21), "tehdä terveeksi" (MARK 5:34; JAAK 5:15). Vaikka jo ajallisessa elämässä saamme kokea pelastetun riemua, runsasta siunausta Kristuksen yhteydessä sekä pääsyn vapaaksi synnin hallintavallasta ja Hänen haavojensa parantavaa voimaa, toteutuvat nämä lupaukset täydellisinä vasta perillä uudessa kirkastetussa ruumiissa (FIL 3:20-21). Jumalan valtakunnan perillisille pelastus tarkoittaa ennen kaikkea ikuista läsnäoloa Vapahtajan ja Taivaallisen Isän yhteydessä (JOH 14:3; 17:24; 1 TESS 4:14-18).