RAAMATUN IHMISKUVA
Osa 1
1. Jumalan luoma ihminen
Jumala loi ihmisen a) kuvakseen ja kaltaisekseen (1 MOOS 1:26) b) mieheksi ja naiseksi (1 MOOS 1:27) c) täyttämään maa ja hallitsemaan sitä siunauksensa alla (1 MOOS 1:28; PS 8:6) d) olemukseen kolminaisuuden: ● fyysistä ympäristöä aistivan kehon (1 MOOS 2:7; 1 TESS 5:23) ● ymmärtävän, tuntevan ja tahtovan mielen (JOB 32:8; PS 49:4) ● kanssaan yhteyteen kykenevän iankaikkisen hengen, Herran lampun (SNL 20:27; SAARN 3:11; 12:7; JOB 32:8; 33:4; JAAK 4:5) e) elämään yhteydessään, kuuliaisena sanalleen (1 MOOS 2:15-17)
Ensimmäisen ihmisen hengen kirkkaus valaisi ja hallitsi koko hänen olemustaan. Sen ansiosta hän kykeni elämään vuorovaikutuksessa Luojansa kanssa.
2. Syntiin langennut ihminen
Pyhän Jumalan läheinen yhteys luomansa ihmisen kanssa edellytti ihmiseltä vapaaseen tahtoon perustuvaa kuuliaisuutta. Eedenin puutarhassa Jumala antoi ensimmäiselle ihmisparille yhden käskyn noudatettavaksi:
"Syö vapaasti kaikista muista puutarhan puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, sinä totisesti kuolet." (1 MOOS 2:16-17)
Paholainen, joka on luomisen historian varhaisempana aikana tottelemattomuuteen langennut enkeliruhtinas, puhutteli ihmistä käärmeen suulla. Kavaluudessaan hän a) kylvi epäluuloa Jumalan sanan mielekkyyttä ja Hänen tahtonsa hyvyyttä kohtaan (1 MOOS 3:1) b) ei kertonut koko totuutta käskyn rikkomisen seurauksista (1 MOOS 3:4-5) c) houkutteli ajattelun ja tunteiden kautta riippumattomuuteen Jumalasta (1 MOOS 3:5-6) d) taivutteli ihmisen vapaan tahdon synnin tekemiseen eli kielletyn hedelmän nauttimiseen (1 MOOS 3:6,13).
Syntiin lankeamisen seurauksena ihmisen hengen, mielen ja kehon tasapainoinen kokonaisuus särkyi. Ennen kaikkea hengen yhteys Jumalan kanssa katkesi. Kun Herran lampun valo näin sammui ihmisen sisimmässä, hän joutui jatkamaan elämäänsä mielen ja aistien ohjaamana.
Ensimmäisen Aadamin tottelemattomuudessa koko ihmissuku käänsi selkänsä Luojalleen. Luonnostaan ihminen on erossa Jumalasta, ja hänen tilaansa Raamattu kuvaa ꙮ lihan hallitsemaksi vanhaksi ihmiseksi (ROOM 7:5; KOL 3:9), ꙮ hengellisesti kuolleeksi sielulliseksi ihmiseksi (EFES 2:1; 1 KOR 2:14), ꙮ ruumiin ja mielen halujen motivoimaksi synnin orjaksi (EFES 2:1,3; ROOM 6:20), ꙮ kelvottoman mielen vallassa olevaksi Jumalan vastustajaksi (ROOM 1:28; KOL 1:21), ꙮ ajatuksiltaan turhanpäiväiseksi ja ymmärrykseltään pimentyneeksi (EFES 4:17-18) ja ꙮ sokeaksi vangiksi, joka istuu kahlehdittuna pimeässä tyrmässä tuomiota odottamassa (PS 107:10-11; JES 42:7; 61:1; HEPR 9:27).
3. Jumalan lunastama ihminen
Jo ennen maailman luomista Jumala oli laatinut suunnitelman syntiin langenneen ihmisen lunastamiseksi takaisin itselleen (EFES 1:9-10; PS 40:7-9; HEPR 10:4-7). Sen toteuttamisen Hän uskoi Pojalleen Jeesukselle:
Tämän armon Hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus*) Hänen verensä kautta ja rikkomusten anteeksi saaminen. (EF 1:6-7)
*) Käsitettä "lunastus" vastaa kreikan kielessä kaksi sanaa: a) lytrosis = "vapauttaminen", "lunastus" (HEB 9:12) b) apolytrosis = "takaisin lunastaminen", "vapaaksi ostaminen" (KOL 1:14).
Ihmiskunnan vapaaksi ostamisessa vain Jeesus täytti ehdot, jotka lunastajalta vaadittiin: Hän syntyi ihmissuvun edustajaksi, Hän eli lain käskyjen suhteen nuhteettoman elämän ja Hän oli valmis kärsimään ihmiselle synnin tähden kuuluvan rangaistuksen uhraamalla itsensä (PS 49:8-10; HEPR 9:22-28; 10:4-10).
Jeesus vastaanotti Jumalan vihan syntiämme kohtaan. Hän on maailman Vapahtaja (1 JOH 4:14). Uhriverensä kalliilla hinnalla Jeesus lunasti meidät vapaiksi kolmesta kahleestamme:
❶ syntivelasta eli synnin aiheuttamasta syyllisyydestä vanhurskau-teen
Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksi saaminen (KOL 1:14). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle (1 PIET 2:24).
❷ Jumalan lain tuomion alaisuudesta armon alle ja lapsen asemaan
Jumala lähetti Poikansa lunastamaan vapaiksi lain alaiset, jotta me pääsisimme lapsen asemaan. Kristus lunasti meidät vapaiksi lain kirouksesta, kun Hän tuli kiroukseksi meidän puolestamme (GAL 3:13; 4:4-5).
❸ entisestä turhasta vaelluksesta uuteen elämään
Tiedättehän, että teitä ei ole lunastettu isiltä perimästänne turhasta vaelluksesta hopealla tai kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä (1 PIET 1:18). Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle (2KOR 5:17).
Psalminkirjoittaja pohdiskeli: "Mikä on ihminen, että Jumala ottaa hänet huomioon ja ajattelee häntä (PS 144:3)?" Kysymykseen, miksi Jumala halusi pelastaa ihmisen, löydämme Raamatusta mm. seuraavat vastaukset:
c) Jumala loi ihmisen kunniakseen: Hän iloitsee, kun Hänen luotunsa kiittävät ja ylistävät Häntä. (PS 34:2; 72:18-19; 150:1-6; ROOM 15:11; ILM 4:11; 5:13).
Isän suunnittelema lunastustyö on siis Pojan toimesta täydellisesti valmiiksi suoritettu (JOH 17:1,4; 19:30). Kuinka Sinä ja minä voimme päästä siitä osalliseksi? Kuinka syntiin langennut ihminen pelastuu ja julistetaan vanhurskaaksi eli Jumalalle kelpaavaksi? Kuten Hänen sanansa alla neuvoo, ratkaisevaa siinä on sydämen usko Jeesukseen ja luottamus Jeesuksen lunastusveren ansioon:
RAAMATUN IHMISKUVA
Osa 2
4. Pelastettu ihminen
Ihmisen pelastuminen on tapahtuma, jota Raamattu kuvaa mitä voimakkaimmin ilmaisuin. Se on muutos, jossa ihminen siirtyy hengellisestä kuolemasta elämään (1 JOH 3:14), pimeydestä valoon (1 PIET 2:9) ja Pahan vallasta Jumalan Pojan valtakuntaan (APT 26:18; KOL 1:13). Avaamme seuraavassa tarkemmin tuota aseman ja sisäisen tilan täydellistä muuttumista, jonka Jumala on lahjoittanut jokaiselle Kristuksessa pelastamalleen ihmiselle.
a) Sovitettu. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut ihmisille heidän rikkomuksiaan (2 KOR 5:19). Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle (1 PIET 2:24).
Hepreankielessä teonsana "sovittaa" (kaphar) tarkoittaa syntien hyvittämistä (peittämistä) sijaisuhrin avulla. Jeesus otti päälleen kaikki meidän rikkomuksemme ja kärsi niistä ristillä rangaistuksen puolestamme. Hänen sijaiskuolemansa ansiosta anteeksiantamus ja sovinto Jumalan kanssa on voimassa jokaisen kohdalla, joka sovituksen on uskossa vastaanottanut (2 KOR 5:20-21).
b) Lunastettu. Jeesus antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta (1 TIM 2:6). Siinä Rakastetussa meillä on lunastus Hänen verensä kautta ja rikkomusten anteeksi saaminen (EFES 1:6-7).
Kreikankielen lunastusta ilmaisevat käsitteet lytrosis ja apolytrosis merkitsevät "vapauttamista", "takaisin lunastamista" ja "vapaaksi ostamista". Raamattu kertoo, että verensä hinnalla Jeesus osti meidät vapaiksi kolmesta perusongelmastamme: 1) syyllisyydestä vanhurskauteen (EFES 1:6-7), 2) lain tuomion alta armon alle (GAL 4:4-5) ja 3) entisestä turhasta vaelluksesta uuteen elämään (1 PIET 1:18-19; APT 13:38-39). Täydelliset lunnaat on maksettu koko ihmiskunnan puolesta. Lunastuksen armo lankeaa ihmisen hyväksi, kun hän turvautuu uskossa Herraan Jeesukseen (2 KOR 6:1).
c) Uudestisyntynyt. Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle (2 KOR 5:17). Kun Jumalan, meidän Pelastajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, Hän pelasti meidät … uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta (TIT 3:4-5).
Pelastumisessa ihminen uudestisyntyy Jumalan lapseksi Pyhän Hengen vaikutuksesta. Kristuksen Henki ottaa isännyyden ja asunnon ihmisessä synnin hallitseman "vanhan ihmisen" sijaan (1 KOR 6:19; ROOM 8:9). Paratiisilankeamisessa (edellä kohta 2) sammunut ihmisen henki, Herran lamppu, syttyy tällöin uudelleen valaisemaan sisäistä ihmistä. Sen seurauksena Ihmisen mieli - siis esimerkiksi ajatusmaailma, tahtoelämä ja tunnesäätely - alkaa uudistua Hengen opettaman sanan kautta (EFES 4:23; 5:10; FIL 1:9-11). Rukousyhteys Isän kanssa, varmuus pelastuksesta ja iankaikkisesta perinnöstä sekä halu ja voima elää Hänen tahtonsa mukaan ovat Herran Hengen lahjoittamia siunauksia uudestisyntyneelle ihmiselle (ROOM 8:14-16; FIL 2:13-15).
d) Pyhitetty ja vanhurskautettu. Tämän tahdon perusteella meidät on pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti (HEPR 10:10). Te olette antaneet pestä itsenne, te olette pyhitettyjä ja vanhurskautettuja Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja Jumalamme Hengessä (1 KOR 6:11).
Kristuksessa pyhitetty on Jumalan itselleen erottama ihminen (krei-kaksi hagiadzo = pyhittää, vihkiä, erottaa pyhään käyttöön; EFES 1:4). Hengestä syntynyt Jumalan lapsi haluaa antautua kuuliai-suudessa Isän tahdon oppimiseen, Hänen muutettavakseen ja käytettäväkseen (ROOM 6:13; 12:1; 2 KOR 3:18). Pelastettu ihminen on myös uskosta vanhurskautettu eli Jumalan "syyttömäksi", "oikeaksi" ja "kelpaavaksi" julistama (kreik. dikaioō; ROOM 3:28; 4:25; 5:9; 8:30,33). Kristuksessa pysyvän ihmisen pyhä ja vanhurskas asema Taivaallisen Isän edessä on muuttumaton, sillä sen perusteena ei ole ihmisen onnistuminen vaan yksinomaan Jeesuksen sovitustyön kertakaikkinen ansio:
Teidätkin Hän on nyt sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä, nuhteettomina ja moitteetto-mina eteensä. Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustu-neina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet. (KOL 1:22-23)
e) Perillinen. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä ja perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa (ROOM 8:17) ... sen valtakunnan perillisiä, jonka Hän on luvannut Häntä rakastaville (JAAK 2:5). Iloiten te kiitätte Isää, joka on tehnyt teidät kelvollisiksi saamaan osuuden siitä perinnöstä, joka pyhillä on valkeudessa (KOL 1:12) ... jotta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan (TIIT 3:7).
Pelastettu ihminen lepää uskonsa avulla iankaikkisen elämän toivossa. Sielun lopullinen pelastuminen on uskon päämäärä (1 PIET 1:9). Se on myös Jumalan tahto langenneen ihmissuvun jokaisen jäsenen suhteen (1 TIM 2:3-4; 2 PIET 3:9). Löydämme tämän tavoitteen Raamatun "pelastamista" ilmaisevan verbin merkityksistä: kreik. sōdzō = "pelastaa" (1 TIM 1:15; 1 TESS 1:1), "vapahtaa" (MATT 1:21), "tehdä terveeksi" (MARK 5:34; JAAK 5:15). Vaikka jo ajallisessa elämässä saamme kokea pelastetun riemua, runsasta siunausta Kristuksen yhteydessä sekä pääsyn vapaaksi synnin hallintavallasta ja Hänen haavojensa parantavaa voimaa, toteutuvat nämä lupauk-set täydellisinä vasta perillä uudessa kirkastetussa ruumiissa (FIL 3:20-21). Jumalan valtakunnan perillisille pelastus tarkoittaa ennen kaikkea ikuista läsnäoloa Vapahtajan ja Taivaallisen Isän yhteydessä (JOH 14:3; 17:24; 1 TESS 4:14-18).
5. Kristuksessa vaeltava ihminen
Niin kuin siis olette ottaneet vastaan Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä (KOL 2:6).
Uusi elämä Kristuksessa alkoi, kun evankeliumin sana synnytti meissä uskon Jeesukseen ja pääsimme sisälle Jumalan armoon. Yllä oleva sananpaikka rohkaisee vaeltamaan Kristuksessa samalla tavalla kuin otimme Hänet vastaan - siis uskonluottamuksessa Jeesukseen, Hänen armoonsa ja sanaansa.
Teidän on vain pysyttävä uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet (KOL 1:23). Vahvistu siis siinä armossa, joka on Kristuksessa (2 TIM 2:1)
Jeesus sanoi: "Jos te pysytte Minun sanassani, te todella olette Minun opetuslapsiani." (JOH 2:22; 8:31)
Millaisen kuvan Raamattu piirtää Kristuksessa vaeltavasta ihmisestä? Seuraavassa poimimme siitä muutamia keskeisiä tuntomerkkejä.
a) Pukeutunut Kristukseen
Kaikki te, jotka olette kastettuja Kristukseen, olette pukeutuneet Kristukseen (GAL 3:27). Jumalasta on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi (1 KOR 1:30). Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä (KOL 2:3).
Huomaamme ensiksi, että Kristuksessa vaeltava ihminen omistaa kaiken sen, mitä hän elämäänsä ja jumalisuuteensa tarvitsee. Jumala näkee hänet Poikansa täydelliseen vanhurskauteen pukeutuneena. Toisaalta Kristuksessa hänelle on avautunut pääsy ulos hyvän- ja pahantiedon puun valheellisesta vaikutuksesta jumalallisen viisauden ja ymmärryksen ihmeelliselle lähteelle (EFES 1:8; 1 KOR 2:7; KOL 1:9; 2 TIM 2:7).
Kristuksessa asuu jumaluuden koko täyteys ruumiillisesti, ja teillä on tämä täyteys Hänessä. (KOL 2:9-10)
b) Pyhitykseen pyrkivä
Pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä kukaan ei ole näkevä Herraa. (HEPR 12:14)
Hengestä syntynyttä ihmistä Raamattu nimittää uudeksi luomukseksi Kristuksessa (2 KOR 5:17). Hän on pyhä ja vanhurskas asemansa puolesta. Pyhitys tarkoittaa sellaista pyhyyttä ja vanhurskautta, joka ilmenee hänen vaelluksessaan eli suhteessaan toisiin ihmisiin ja Jumalaan. Se on uskovassa asuvan Pyhyyden Hengen aikaansaamaa hedelmää, sillä Henki vaikuttaa sekä halun ja pyrkimyksen tavoitella pyhitystä että antaa voiman vaeltaa siinä Herran tahdon mukaan.
Kehotan teitä vaeltamaan saamanne kutsun arvoisesti: nöyrinä, lempeinä ja pitkämielisinä, kärsien toisianne rakkaudessa (EFES 4:1-2). Sinä, Jumalan ihminen, tavoittele vanhurskautta, jumalisuutta, uskoa, rakkautta, kärsivällisyyttä ja sävyisyyttä (1 TIM 6:11). Tulkaa kaikessa vaelluksessanne pyhiksi, niin kuin teidän Kutsujannekin on pyhä (1 PIET 1:15).
c) Altis muuttumaan
Teidän tulee uudistua hengeltänne ja mieleltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu Jumalan kuvan mukaan totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen (EFES 4:24). Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki (2 KOR 3:18).
Jotta Herran Henki pääsisi edellä b-kohdassa mainittuun pyhitystavoitteeseen, Hän uudistaa sanan avulla uskovan mieltä ja tahtoa. Laskiessaan murheen ja katumuksen omaantuntoon synnin tähden Hän valaisee samalla tien Kristuksen sovintoveren puhdistuslähteelle. Se, mikä ehkäisee pyhityselämän toteutumista käytännössä, on vanhalta ihmiseltä perintönä saatu lihan mieli. Voidakseen hallita uskovaa Henki tarjoaa hänelle ristiä (itsensä kieltämistä) lihallisuuden kuolettamiseksi ja täyteyttään voimaksi pyhään vaellukseen. Tällaisen päivittäisen uudistumisen myötä Kristuksessa vaeltava tahtoo hylätä pois vanhan ihmisen teot ja pukeutua uuteen, Herransa mielenlaatuun.
Vaeltakaa Hengessä, niin ette toteuta lihan himoa. Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. (GAL 5:16,24). Te ette ole lihan vallassa vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki asuu teissä. (ROOM 8:9)
Teidän tulee hylätä vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä seuratessaan petollisia himoja (EFES 4:22). Olettehan riisuneet pois vanhan ihmisen tekoineen ja pukeutuneet uuteen (KOL 3:9-10).
d) Valvova ja rukoileva
Vahvistukaa Herrassa ja Hänen väkevässä voimassaan. Tehkää tämä alituisessa rukouksessa ja anomisessa rukoillen joka hetki Hengessä. Sen vuoksi valvokaa kaikessa kestävinä ja rukoilkaa kaikkien pyhien puolesta (EFES 6:10,18). Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko (MATT 26:41). Rukoukseni olkoon alati suitsutusuhrina Sinun edessäsi (PS 141:2).
Jeesuksen esimerkin mukaisesti Kristuksessa vaeltamisen eräs tuntomerkki on rukousyhteys Taivaallisen Isän kanssa. Henki auttaa ja kannustaa ylläpitämään säännöllistä rukouselämää. Edellä mainitut sananpaikat osoittavat rukouksessa valvomiselle kaksi merkitystä:
֎ yksityinen rukous vahvistaa omaa ja yhteinen esirukous kaikkien pyhien kilvoitteluvoimaa kiusauksissa ja hengellisessä sodankäyn-nissä
֎ rukous kiitokseen liitettynä on Kristuksen tähden hyväntuoksuinen suitsutusuhri Jumalan edessä.
Etsikää Herraa ja Hänen voimaansa, etsikää alati Hänen kasvo-jaan! (PS 105:4)
e) Voittosaatossa kulkeva
Kiitos Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi Hänen tuntemisensa tuoksun (2 KOR 2:14). Kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta! (1 KOR 15:57)
Ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta Jeesus voitti synnin ja kuoleman hallintavallan meidän hyväksemme. Samalla Hän riisui aseista Paholaisen henkivaltoineen asettaen ne kontrolliin jalkojensa alle lopullista tuomiota odottamaan (KOL 2:15; HEPR 2:8-9). Kristuksessa vaeltava on alati ja pysyvästi osallinen tästä Hänen voitostaan eli triumfistaan (kreik. thriambeuō = voittokulkue, riemusaatto). Oma epäonnistuminen elämässä tai lankeaminen syntiin, ulkopäin tuleva ahdinko tai vaino, ihmiset tai syvyyden voimat eivät kykene sysäämään uskovaa ulos Kristuksen voittosaatosta (ROOM 8:37-39).
Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman. Ja tämä on se voitto, joka on voittanut maailman: meidän uskomme. Kuka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika (1 JOH 5:4-5).
f) Hedelmää kantava
Joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, se kantaa paljon hedel-mää. (JOH 15:5). Rukoilen että olisitte puhtaita ja moitteettomia Kristuksen päivään saakka, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi. (FIL 1:10-11)
Jeesuksen lupauksen mukaan Hänessä pysyvä uskova kantaa paljon hedelmää. Vanhurskauden hedelmän eri lajeja on moninainen määrä; ne kypsyvät kussakin uskovassa yksilöllisellä, Jumalan tarkoittamalla, tavalla ja ajalla. Hyvä hedelmä syntyy Jeesuksen elämän seurauksena uskovassa ja koituu Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.
Rukoilemme, että vaeltaisitte Herran arvon mukaisesti ja Hänelle kaikessa mieliksi ja että kantaisitte hedelmää kaikissa hyvissä teoissa ja kasvaisitte Jumalan tuntemisessa (KOL 1:10). Sillä me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa niitä hyviä töitä varten, jotka Jumala on ennalta valmistanut, vaeltaaksemme niissä (EFES 2:10).
Sydämen maaperän hoitamista hengellisen hedelmän kantamiseksi olemme käsitelleet aikaisemmin sivulla