Efesolaiskirjeen 1. luvussa kerrotaan, mihin perustuu yhteytemme Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa:

Rakkaudessaan Hän jo edeltä määräsi meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen kautta, oman hyvän tahtonsa mukaan. (EFES 1:5)

Lähtökohta on siis Jumalan rakkaudessa luomaansa ihmistä kohtaan. Jo ennen kuin Hän perusti maailman, päätti Hän hyvän tahtonsa mukaan valita meidät yhteyteensä Jeesuksen kautta.

Jeesus on ainoa tie Jumalan yhteyteen!

Jotta pyhä Jumala olisi voinut solmia yhteyden ja liiton synnin turmeleman ihmisen kanssa, joutui Hän ensin lähettämään oman Poikansa ihmisen osaan: lunastamaan sijaiskuolemallaan meidät vapaiksi alennustilastamme. Lunastushinta liittoyhteyttä varten oli siten äärimmäisen kallis: Kristuksen veri!

Tämän armon Hän on lahjoittanut meille siinä Rakastetussa, jossa meillä on lunastus Hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksi saaminen Hänen armonsa rikkauden mukaan. (EFES 1:6-7)

Hän on meidän syntiemme sovitus, eikä vain meidän vaan myös koko maailman. (1 JOH 2:2)

Jeesus lähetti opetuslapsensa maailmaan kertomaan evankeliumia tästä sovituskuolemastaan ja ylösnousemuksestaan. Evankeliumi on Jumalan kutsu ihmiselle astua synnin pimeydestä Hänen yhteyteensä - hengellisestä kuolemasta uuteen Hengen elämään.

Hänessä on teihinkin, sitten kun olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, ja uskoneet sen, pantu sinetiksi luvattu Pyhä Henki, joka on meidän perintömme vakuutena. (EFES 1:13-14)

Evankeliumin sisältämän sovituksen ja anteeksiantamuksen vastaanotta- minen tapahtuu uskomalla Jeesukseen. Usko on siis Jumalan ihmisessä vaikuttama kyky Hänen lahjojensa omistamiseen. Sen avulla jokainen joka tahtoo voi päästä yhteyteen Jumalan kanssa ja elää siinä. Kuten edellä mainittu raamatunjae opettaa, tuon uskonyhteyden avautuessa Pyhä Henki asettuu ihmiseen ja uudestisynnyttää hänet Jumalan lapseksi. Henki luo uskovan sisimpään lapsi-Isä-suhteen ja antaa todistuksen kuulumisesta Jumalan perheeseen. Hän säilyy vakuutena iankaikkisesta perinnöstä, joka uskovalla on Jumalan valtakunnassa. (ROOM 8:15-16; EFES 1:13-14)

Armosta te olette pelastettuja uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja - ette tekojen kautta, ettei kukaan voisi kerskailla. Kristuksessa Jeesuksessa olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Hänen kauttaan on meillä pääsy Hengessä Isän luo. (EFES 2:8-9,13,18)

2.1  Isän rakastama

Yhteyden löytymisellä omaan itseemme tarkoitamme tässä sitä, että opimme uskoon tultuamme ymmärtämään lapsen asemamme Jumalan edessä oikein. Silloin näemme itsemme niin kuin Taivaallinen Isä näkee meidät. Luonnollisesti tämä edellyttää tervettä jumalakuvaa eli sanan antamaa käsitystä Jumalasta Isänä. 

Minä kirjoitin teille, lapset, sillä te olette oppineet tuntemaan Isän (1 JOH 2: 14). Katsokaa, millaista rakkautta Isä on meille osoittanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin (1 JOH 3:1).

Erityisesti hengellisen lapsuuden kasvutavoitteena on oppia tuntemaan Jumala armollisena Taivaallisena Isänä. Käsitys itsestämme uskovana muovautuu terveeksi, jos alusta alkaen ymmärrämme suhteemme Häneen oikealla tavalla:

Tällainen mahtava identiteetti on sanan mukaan jokaisen uskovan omaisuutta! Varmuus asemasta rakastettuna Poikana ja yhteydestä Isän kanssa oli tärkeä myös Jeesukselle ihmisen osassaan:

  Jeesus sanoi: "Isä rakastaa Poikaa ja näyttää Hänelle kaiken, mitä itse tekee. Hän on Minun kanssani. Hän ei ole jättänyt Minua yksin. Minä ja Isä olemme yhtä." (JOH 5:20; 8:29; 10:30). Jeesus nousi vuorelle yksinäisyyteen rukoilemaan. (MATT 14:23; LUUK 6:12)

Ennen poistumistaan maanpäällisestä elämästä Jeesus jätti opetuslapsilleen ikuisena lohdutuksena lupauksen:

  Isä itse rakastaa teitä. (JOH 16:27)

Näillä sanoilla Herra Jeesus haluaa rohkaista meitä omistamaan uskossa sama luja asema Isän yhteydessä kuin Hänellä itsellään oli Poikana. Kun Jeesus ylösnousemuksensa jälkeen puhalsi Hengen opetuslapsiinsa, saivat he sisimpäänsä myös Lohduttajan (lapseuden Hengen) vakuuttamaan tästä lapsioikeudesta ja iankaikkisesta perinnöstä Isän kodissa. (ROOM 8:15; GAL 4:6-7) 

Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. (ROOM 5:5; 8:16)

Raamatun opetuksen mukaan ei mikään eikä kukaan voi erottaa meitä tästä rakkaudesta (ROOM 8:38-39). Jumalan armollinen syli on meille Kristuksessa aina auki. Tuon apostoli Johannekselle tutun ilmaisun syli (kreikaksi kolpos) merkityksiä ovat 1) helma, syli (JOH 1:18), 2) rinnus (JOH 13:25) ja 3) suojaisa poukama (APT 27:39). Ne kuvaavat hyvin sitä Isän läheisyyttä, turvallisuutta ja rauhaa, johon meidät Kristuksessa on kätketty.

Isän sylissä saamme uskossa levätä ja pyytää apua, kun meistä tuntuu siltä, että emme hallitse häilyviä tunteitamme tai olosuhteitamme (1 PIET 5:7; FIL 4:6-7). Sinne saamme uskalluksella nousta kertomaan kompasteluistamme arjen kiusauksissa, epäonnistumisistamme ihmissuhteissa tai lankeamisis-tamme Hänen tahtoansa vastaan (HEPR 4:14-16; LUUK 15:20). Isän "sylihoidossa" alamme parantua myös entisen elämän mieleemme painamista vammoista - esimerkiksi herkkyydestä väärään syyllisyyteen, häpeään, pelkoihin, ihmismielipiteisiin sekä arvottomuuden ja hylkäämisen tunteisiin. Raamatun mukaan Hänen Henkensä vahvistaa sisäistä ihmistämme (henkeämme ja mieltämme) uudistaen itsetuntoamme terveeksi ja suunnaten tahtoamme oikeaan (EFES 3:16; 4:23; FIL 2:13;  1 JOH 4:18; Hes 34:15-16). 

 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala. Hän lohduttaa meitä kaikissa ahdistuksissamme (2 KOR 1:3-4). 

  Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu (1 PIET 2:24). Sinun haavasi Minä kasvatan umpeen, Minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra (JER 30:17). 

  Kun huusin Sinua avuksi, Sinä vastasit minulle. Sinä rohkaisit minua, ja minun sieluni sai voiman (PS 138:3). 

Pyhän Hengen ohjaamana, sanaa tutkimalla ja rukousyhteydessä Taivaallisen Isän kanssa opimme tuntemaan Häntä ja luottamaan Häneen. Samalla opimme katsomaan itseämme niin kuin Hän näkee meidät Kristuksessa (KOL 1:22-23; HEPR 10:14; LAUL 4:7). Isän viisaassa kasvatuksessa löydämme silloin alkuperäisen itsemme, Jumalan kuvaa heijastamaan tarkoitetun ihmisen, jonka Hän halusi olemaan yhteydessään, elämään lapsenaan ja kunniakseen niillä talenteilla, jotka Hän antaa (1 MOOS 1:27; MARK 3:14; 1 PIET 4:10-11; 1 KOR 10:31; ILM 4:11). 

  Me olemme oppineet tuntemaan sen rakkauden, joka Jumalalla on meitä kohtaan, ja me uskomme siihen (1 JOH 4:16).

2.2 Isän kasvattama

Paitsi Jumalana, joka on Rakkaus, voimme oppia tuntemaan Hänet Isänä, joka haluaa kasvattaa lapsiaan: 

 Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi, kasvattaa* sinua niin kuin isä kasvattaa poikaansa (5 MOOS 8:5).

 Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa** meitä (TIIT 2:11). 

 Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi** vanhurskaudessa (2 TIM 3:16).

* Tässä hepreankielen ilmaisu jasar pitää sisällään merkitykset kasvattaa, ohjata oikeaan, johdattaa, oikaista, neuvoa, kehottaa, nuhdella, kurittaa.                                                                                  ** Kreikankielen verbillä paideuo ovat merkitykset kasvattaa, opettaa, kurittaa (paideia = kasvatus).

Kun Jumala kasvattaa perhekuntansa jäseniä, Hän käyttää kasvatusvälineinään omaa sanaansa (2 TIM 3:16; 1 PIET 2:2), opetusta seurakunnassa (2 TIM 4:2; KOL 3:16; ROOM 15:14; 1 KOR 14:26) sekä Hengen ohjausta ja nuhdetta omassatunnossa (2 KOR 7:10; HEPR 12:5-6; ROOM 8:14). Toisaalta myös Hänen sallimansa haastavat olosuhteet ja hankalat ihmissuhteet, koetukset ja kiusaukset - jopa epäonnistumiset - palvelevat hyvää suunnitelmaa, jonka Hän on kunkin lapsensa elämää varten laatinut (ROOM 8:28; JAAK 1:2-4; HEPR 12:7; EFES 1:4). Jeesus käytti näitä kasvatusvälineitä, kun Hän valmensi opetuslapsistaan seuraajiaan ja seurakuntansa tukipilareita. Jeesus kuvasti Isän olemusta kärsivällisenä kasvattajana (HEPR 1:3; JOH 14:7-10).  

Herran Henki, Puolustaja, joka asuu jokaisessa uskovassa ja tuntee Isän tahdon, on annettu Kasvattajaksemme (JOH 16:13; 1 JOH 2:27). Uudestisyntymisemme jälkeen Hän alkaa uudistaa mieltämme vaikuttamalla sanan kautta ymmärrykseemme ja tahtoomme (ROOM 12:2; EFES 5:17; 2 TESS 1:11; SNL 4:1). 

  Jumala vaikuttaa teissä tahtomisen ja tekemisen, että Hänen hyvä tahtonsa (suunnitelmansa) tapahtuisi (FIL 2:13).

Usein epäonnistumistemme kautta alamme havaita, että vaikka hylkäsimme Vanhan Ihmisemme ristille Jeesuksen kanssa ja hautasimme kasteessa kuolemaan, jätti "entinen isäntä" olemukseemme ikävän perinnön: lihallisuuden. Minäkeskeisyys, omat itsekkäät pyrkimykset, lihan mielihalut ja riippumattomuus Jumalasta taistelevat meissä Hengen mieltä vastaan (GAL 5:17). Tällä kokemuksella avuttomuudesta ja kyvyttömyydestä Jumalan hyvän tahdon toteuttamisessa on tärkeä kasvatuksellinen tarkoitus: se auttaa näkemään itsensä kieltämisen ja ristin valitsemisen välttämättömyys. Samalla se ohjaa meitä etsimään Hengen täyteyttä ja Kristuksen mielenlaatua lihallisuuden kuolettamiseksi käytännössä (EFES 5:18; ROOM 8:12-14; GAL 5:22-25; PS 105:4).

Lihallisuuden tuomitseminen elämässämme joko sanan nuhtelun tai "kantapään" kautta tulevan pysäytyksen avulla on Herran kuritusta (1 KOR 11:32). Se ei ole Hänen rangaistuksensa tai vihansa osoitus vaan Hänen armoaan (SNL 3:11-12). 

 Kaikkia niitä, joita rakastan, Minä nuhtelen ja kuritan. Ahkeroi siis ja tee parannus (ILM 3:19). Jumalan armo kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään siveästi*, vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa (TIIT 2:11-12).

* kreik. sōphronōs = siveä, raitis, maltillinen, itsensä hillitsevä, harkitseva, vakaa 

Itselle kuoleminen, ristin kantaminen ja Hengessä vaeltaminen ovat Taivaallisen Isän kasvatustavoitteita kaikkien lastensa kohdalla (LUUK 9:23-24; GAL 5:16). Niiden toteutuessa uskova on "soveltuva** ja varustautunut kaikkiin niihin hyviin tekoihin", jotka Isä suunnitelmansa mukaan on ennalta valmistanut hänen tielleen (2 TIM 3:17; EFES 2:10).

** kreik. artios = sopiva, tarkoituksenmukainen, täydellinen

Kun Jumalan kasvatuskoulussa opimme tuntemaan itsemme, ymmärrämme, että kaikki edellä kuvattu hengellinen kasvu ja hyvä hedelmä tulee Häneltä. Sisäinen muuttuminen, pyhityselämä ja palveleminen seurakunnassa ovat Hengen työn vaikutusta meissä. Oma osamme on katsoa uskossa Kristukseen, juurtua Häneen sekä pysyä valvoen Hänessä (2 KOR 3:18; KOL 1:23; 2:7; 1 KOR 16:13; JOH 15:4-5).    

3.1  Seurakuntayhteyden luonne

Kristuksen seurakunta rakentuu pelastuneiden ihmisten muodostamasta yhteydestä:                                                     Herra lisäsi heidän yhteyteensä* joka päivä niitä, jotka pelastuivat. (APT 2:47)                                                                    Jeesuksen seuraajien yhteenkuuluvuus on niin voimakas, että Raamattu Kansalle-käännös käyttää siitä jopa ilmaisua ykseys**:

Hengen ykseys (EFES 4:3; the unity of the Spirit)                            uskon ykseys (EFES 4:13; the unity of the faith).

*kreik. ekklesia = uloskutsutut, kokoontuminen, yhteys, seurakunta (the church)                                                                 ** kreik. henótēs = yhteys, ykseys (the unity)

Jeesukseen uskovia yhdistävät yksi Henki, sama toivo ja kutsumus, yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaikkien Isä sekä armo Kristuksen lahjan mitan mukaisesti (EFES 4:3-7). 

Kuvatessaan seurakuntaa kokonaisuutena Raamattu käyttää mm. seuraavia vertauskuvia. Ne havainnollistavat seurakuntayhteyden luonteen eri puolia. 

a. Perheväki

Kristuksen kautta meillä on pääsy yhdessä ja samassa Hengessä Isän luo. Te ette siis ole vieraita tai muukalaisia, vaan te olette Jumalan perheväkeä. (EFES 2:18-19)

Seurakunta on Jumalan perhettä, Hänen lastensa hengellisen kasvamisen paikka. Tämän perheyhteyden sisäistä laatua luonnehtivat hyvin mm. ilmaisut "keskinäinen huolenpito" (HEPR 10:24; 1 KOR 12:25; GAL 6:2), "toinen toisensa kunnioittaminen" (ROOM 12:10; 1 PIET 1:22) ja "neuvominen sanalla" (ROOM 15:14; KOL 3:16). Samasta Hengestä syntynyt seurakunta tunnistetaan Jeesuksen opetuslapsijoukoksi juuri keskinäisestä rakkaudestaan (KOL 3:12-14).

Siitä kaikki tuntevat teidät Minun opetuslapsikseni, että teillä on keskinäinen rakkaus. (JOH 13:35)

Uskovien suurella joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. (APT 4:32)

b. Temppeli

Hänessä tekin rakennutte yhdessä muiden kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä ... pyhäksi temppeliksi Herrassa. (EFES 2:21-22)

Rakentukaa elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi ... (1 PIET 2:5)

Luonnon kalliosta lohkaistua kivenmurikkaa käytetään vertauskuvana ihmisestä, jonka Jeesus irrottaa maailmasta itseään varten. Uudestisyntyessään Kristuksen Hengestä hän muuttuu eläväksi kiveksi. Kaikki tällaiset kivet ovat Jeesukselle tärkeitä, sillä niistä Hän rakentaa itselleen pyhän temppelin, hengellisen huoneen, läsnäolonsa ja siunauksensa paikaksi (HEPR 3:6). 

Seurakunta rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja kasvoi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta (APT 9:31). Sillä missä kaksi tai kolme on koolla Minun nimessäni, siellä Minä olen heidän keskellään (MATT 18:20).

c. Totuuden pylväs ja perustus

Jeesus sanoi: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle Minä rakennan seurakuntani, eivätkä tuonelan portit sitä voita. (MATT 16:18)

Seurakunta on pystytetty totuuden peruskalliolle, joka on Kristus itse. Uhriverensä kautta Jeesus lunasti seurakunnan itselleen. Apostoleille, jotka olivat Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemisensa todistajia, Hän uskoi totuuden sanansa opetettavaksi ja siirrettäväksi edelleen kaikille uskoville (2 TIM 2:2; JOH 17:17). 

Te olette apostolien ja profeettojen perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus (EFES 2:20). Jos te pysytte Minun sanassani, te todella olette Minun opetuslapsiani (JOH 8:31).

Luotettavan tiedon hämärtyessä ja arvomaailman murroksissa ovat inhimilliset turvaverkot koetuksella. Jumalan sanan perustuksella pysyvä seurakunta on kuin pimeässä paikassa loistava majakka, totuuden pylväs. Kristuksen evankeliumia julistaessaan se näyttää tien elämän myrskyistä turvalliseen satamaan, Jumalan yhteyteen (2 PIET 1:19).

... elävän Jumalan seurakunta, totuuden pylväs ja perustus ... että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1 TIM 3:15; 2:4).

d. Kristuksen ruumis

Jumala on asettanut Kristuksen pääksi seurakunnalle, joka on Hänen ruumiinsa ja täyteytensä (EFES 1:22-23). Meidät kaikki on yhdessä Hengessä kastettu yhdeksi ruumiiksi, ja me kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä (1 KOR 12:13).

Seurakunnan vertaaminen pään ohjaamaan ihmiskehoon opettaa meille kolme asiaa kristusruumiin yhteydestä:

a) seurakunnan jäsenet eivät toimi itsenäisesti (oma-aloitteisesti) erillään muista vaan Pään (Kristuksen) koordinoimassa yhteistyössä (EFES 2:22; 4:16; 5:24; KOL 2:19; JOH 5:19; 12:49)

b) jokaisella uskovalla on oma palvelutehtävä seurakuntaruumiissa (ROOM 12:3-8; 1 KOR 12:4-5)

c) kukin ruumiinjäsen on tärkeä kokonaisuuden kannalta: jos yksi jäsenistä kärsii, muut kärsivät hänen kanssaan (1 KOR 12:14-27; 14:26).

Hänessä koko ruumis, yhteen liittyneenä, ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa ja rakentuu rakkaudessa sen voiman mukaan, joka kullakin ruumiinosalla on. (EFES 4:16)

Kristuksessa olemme kukin toistemme jäseniä. Joskaan kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä. (ROOM 12:4-5)

e. Kristuksen morsian

Juutalainen morsian odottaa sulhasen noutavan hänet hääjuhlaan noin vuoden kuluttua kihlauksesta. Häät pidetään tavallisesti sulhasen isän kodissa, missä vastavihitylle parille on valmistettu oma huone ensimmäiseksi yhteiseksi kodiksi. Seurakunta on Kristuksen itselleen valitsema morsian, joka valvoen odottaa Rakkaansa saapumista.

Ette te valinneet Minua, vaan Minä valitsin teidät (JOH 15: 16).

Olen kihlannut teidät yhdelle ainoalle miehelle asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan neitsyen. (2 KOR 11:2)

Mutta keskellä yötä kuuluu huuto: "Sulhanen saapuu! Menkää häntä vastaan!". Sen tähden olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista (MATT 24:44: 25:6). 

Iloitkaamme … sillä Karitsan häät ovat tulleet. Hänen morsiamensa on laittautunut valmiiksi. (ILM 19:7)

Kristuksen Henki on valmistamassa seurakuntaa pian tapahtuvaa Sulhasen kohtaamista varten (1 PIET 5:10; 1 TESS 5:23-24). Hänen tavoitteensa on morsiamen vaelluksen pyhittäminen jumalan-pelossa ja uudistaminen ensirakkauteen (2 KOR 7:1; ILM 2:4).   

Kristus rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen puolesta, että Hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen … ja asettaisi eteensä kirkastetun seurakunnan, vailla tahraa, ryppyä tai muuta sellaista, pyhän ja nuhteettoman. (EFES 5:25-27)

f. Viinipuun oksisto

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy Minussa ja jossa Minä pysyn, kantaa paljon hedelmää, sillä ilman Minua te ette voi tehdä mitään. (JOH 15:1,5) 

Kristuksen seurakunnan perusominaisuus on hedelmän kantaminen. Jeesus vertaa seurakuntansa jäsenistöä viinipuusta kasvaviin oksiin. Elävä uskonyhteys Jeesukseen, viinipuun runkoon, on edellytys sille, että oksa voi kantaa hengellistä hedelmää. Herran omilleen lahjoittamien palvelulahjojen ja talenttien kautta tapahtuvaan hedelmänkantamiseen liittyvää yhteisöllisyyttä käsittelemme lähemmin seuraavassa luvussa.